V:TES: 6th Hiekkaharju Nightmare, Helsinki

Vampire (VTES) on peli, jonka pelaajakunta on moninainen, muttei välttämättä erityisen monilukuinen. Turnaukset ovat kuitenkin pienimmilläänkin kiinnostavia kokemuksia. 10 pelaajaa, kaksi kierrosta ja finaali on jo yllättävän hauska kokemus, mutta jokainen pelaaja lisää tuo oman jännityksensä.

Näiden seikkojen takia pelaajat ovat valmiita matkaamaan pitkiäkin matkoja turnauksien perässä. Jani Malmi, entinen joensuulainen pelaaja, joutuu nykyisen asuinpaikkansa vuoksi matkustamaan pelien perässä. Maaliskuun helsinkiläisturnaukseen, Hiekkaharju Nightmare VI:n, ei päässyt hukkarajalta muita, joten iloksemme saimme Janilta kuulumisia peleistä.

6th Hiekkaharju Nightmare
Vantaa, Suomi
10. maaliskuuta 2018
2R+F
15 pelaajaa

Anna mennä, Jani!

Onhan Vampiren pelaaminen masokistien hommaa. Matkaat pelipaikalle fiiliksellä, että nyt on pakka, jolla ei tulla vaan läpsyttelemään vaan oikeasti pelaamaan. Mutta kuten niin usein tässä pelissä, tarjolla oli vain pahaa mieltä ja vatutusta. Olemme siis Vampiren ytimessä.

Pelasin turnauksessa äänestävää Stanislavaa (Ingrid Rossler, Xaviar (A), Hartmut Stover ja Genevieve kavereina). Ihan siis validi turnauspakka. Antoi uskoa siihen, että voisi olla kivaa.

  1. Pöytä – Kivuuden loppu

Istahdan pöytään ja kun katson kryptani niin 3X Stanislava ja Ingrid Rossler. Noh, eipä tämä kait ole paha. Information Highway kädessä voin pelastaa tilanteeni, jossa istun ensimmäisellä paikalla. Governi myöskin kädessä, joten lähden hakemaan Stanislavaa ylös. En muista mitä tein ensimmäisellä masterillani, mutta jotain niin relevanttia, etten pelannut heti info highwayta. Predatorini toki pelaa ensimmäisellä masterillaan kyseisen lapun tiskiin. Omalla vuorollani on pakko contestoida se tai muuten sattuu. Kitkutan Stanislavaani. Ristipöydästä alkaa nousta Imbuedeja. Mahtavaa… Kolmannella kierroksella predatorini nostaa Stanislavansa ylös… Muutamia ajatuksia menee mielessäni, joista harvat ovat painokelpoisia. Omalla vuorollani contestoin Stanislavan, en nähnyt muita järkeviä vaihtoehtoja. Rukoilen imbuedien ottavan preynään olevan Stanislavan alas ja itseni kykenevän nousemaan vielä tästä tilanteesta.

Pöydässä käydään keskustelua Stanislavojen tulevaisuudesta. Kreivin aikaan saan sovittua predatorini kanssa, että minä otan Stanislavan ja hän ottaa Ingridin ylös. Predatorillani oli suunnitelmana Villeinillä vielä pelastaa itsensä ja sovimme, että jos pystyn niin autan häntä selviämään. Imbuedit kuitenkin ottavat kriittisellä vuorolla oustinsa. Killun oustirangella kauniisti. Edessäni Matasunhta on myös herännyt siihen, että on viimein predator. Ihanaa!

Villein ja Giants Blood, jossakin jokin pieni Janin suojelusenkeli lähettää pakkani välityksellä hyvitystä kauheasta alkupelistä. 10 poolia Stanislavasta ja Ingridiä pikavauhtia ylös Governien avustuksella. Villein Ingridistä ja Political Strangle Hold ja olen taas pelissä mukana. Imbuedit alkavat lisätä painetta. Kaikkia ikäviä vampyyrien maailmanlopun enteitä on ilmassa… kunnes Matasuntha pelaa Fourth Cyclen. Pajatso tyhjäksi! Peli alkaa kääntyä.

Kierroksia menee, ristipöydässäni ollut Tzimisce koettaa pidätellä Matasunthaa ja ottaa oustiaan Smiling Jackilla Imbuedeista. Tämä menee minulta jotenkin sumussa ohitse koettaessani pysyä kasassa Imbuedien bleedien ja Matasunhan rushien painostuksessa. Ingrid löytää tiensä torporiin, Xaviar (A) nousee Stanislavan kaveriksi ja Matasuntha lähtee Banishmenttiin.

Olemmekin yhtäkkiä loppuduelissa Matasunthan kanssa. Torporoin jossain vaiheessa myös Matasunhan ja Mind Rapella lähetän samaisen pelaajan Casewayon dippaamaan Matasunthan. Toinen Matasuntha nousee kuitenkin nopeasti kiusakseni. Taistelen kelloa vastaan, joka tikittää aikaa kohti liian lujaa.

Veles Hunt on harvoin ollut yhtä tyydyttävä kuin Matasunthaan. Teki nannaa polttaa toinen Matasuntha. Bliidiä ja votea aikaa vastaan, mutta kello pirahtaa ennen kuin ehdin ottaa oustia. 2 minuuttia enemmän ja olisi tullut muutakin kuin lohdutus puoli pistettä.

 

  1. Pöytä – Painajainen jatkuu

Istun uudestaan käytännössä samaan pöytään, vain yksi pelaaja vaihtuu. Predatorinani Imbuedit ja edessäni ainoa uusi pakka, tremereiden weenie auspex bliidi Burst of sunlighteill&Rötshreckeillä. Ihan tosi jepa… Alkukädessä Zillah Valley, ilmoitan toiselle Stanislavalle nostavani Stanislavan itse. Jotain hyvää.

Alkupelissä ei tapahdu ihmeitä. Kunnes Stanislava erehtyy Enkil Coqin himoissaan bliidaamaan eikä stealthi riitä. Pelkäsin Rötshreckiä ja sehän sieltä vilahtaa. Stanislava torporiin. Ainoa kaveri kryptassa on Xaviar, joka on ristipöydässä nostettuna. Ristipöytäni näyttää olevan hajoamassa ja pelkään Tremere weenieiden juoksevan ilman muuta syömään Stanislavan. Näen ainoana vaihtoehtonani tuoda jo valmiiksi osittain transferoidun Xaviarin, contestoida sen ja nähdä ristipöydästä contestoijan putoavan. Hirveästi ei pakallani ollut pöydässä kavereita ja näin sen tilanteessa parhaana liikkeenä omalta kannaltani. Tästä voidaan varmasti olla montaa mieltä. Niin tai näin, homma menee muuten niin kuin ajattelinkin, mutta Stanislavaa ei syödä. Saan nopeasti Xaviarin pelastamaan Stanislavan ja tilanne miun osaltani stabilisoituu. Tosin iloni on lyhytaikaista, koska poolia on palanut ja Imbuedit painavat päälle. Veren säästämiseksi olin vaihtanut Delflectionit Redirectioneihin. Imbuedeja vastaan tosi huono ratkaisu. Lopulta – interceptin bliidit pudottavat minut.

 

Turnauksesta kotiin viemisinä 0,5 pistettä ja vanha tuttu tunne, että ehkä seuraavassa turnauksessa se päivä paistaa risukasaankin. Huonoa tuuria roppakaupalla, mutta ensimmäisen pelin loppu jätti sentään toivoa paremmasta.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vampyyrien valtataistelussa!

Kiitos, Jani! Tuuri vaikutti kyllä kamalalta, mutta entäs nämä mekaniikat pelissä jotka mahdollistavat kyseiset skenaariot?

 

Q: 15 pelaajaa tarkoittaa kolmea täyttä pöytää pelaajia. Mikä selittää sen, että molemmissa pöydissä jouduit pelaamaan useamman saman pelaajan kanssa?

A: Pelipöytä ja paikka pöydässä määräytyy Archon-ohjelman mukaan. Se arpoo pelaajat pöytiin. Tietokone-ohjelma on lahjomaton taho määrittelemään pöydät ja kanssapelaajat. Harmitti toki huono tuurini, mutta toisaalta, peli on sama kaikille ja kaikki menevät samojen sääntöjen mukaan.

Kahden kierroksen turnauksessa olisi toki mielestäni mukavampaa, jos vähintään kaksi pelaajaa pelipöydässä vaihtuisi ja tällainen asetus olisi ohjelmassa itsessään. On kuitenkin kiistaton totuus, että joskus pelkkä sijoitus pöydässä ja varsinkin prey/predator voi määrittää jo alusta saakka sen, voiko pöydästä olla mahdollista saada pisteitä.

 

Q: Vampyyrien uniikkius ja contestointi ovat (heh) uniikki mekaaniikka, jota ei nähdä muissa peleissä. Tällä kertaa tuntui osuvan pahasti kantapäähän, mutta ensimmäinen pöytä vaikutti olevan silti lopulta sinulle suotuisa. Kuinka koet itse contestoinnin mekaniikan tässä tai yleensä?

A: Contestointi on mielenkiintoinen mekaniikka, josta voidaan varmasti olla montaa mieltä. Contestoinnin huonot puolet näkyivät varmasti raportissani varsin selvästi niin minun kuin toisen Stanislavaa pelanneen pelaajan osalta. Contestointi mekaniikkana on kaiken tämänkin jälkeen minusta hyvä asia pelille. Contestointi johtaa siihen, että voimakkaimmatkaan pakat eivät välttämättä jatkuvasti ole pelattuja, koska aina joutuu miettimään sitä, että joutuuko olennaisista vampyyreistä kiistelemään jonkun toisen kanssa. Voimakkaiden pakkojen pelaaminen onkin siis omalla tavallaan riski, aivan kuten Stanislavankin. Contestointi voi olla myös pelillinen taktiikka joillakin pakoilla (Spell of Life) ja tilanteesta riippuen voi olla järkevää tarkoituksella contestoida vampyyri toiselta pois pelistä. Kaiken tämänkin jälkeen siis thumbs up!

 

Q: Stanislava on tunnetusti voimakas vampyyri. Pohditko turnausstrategioitasi suunnitellessasi contestoinnin vaaraa?

A: Kyllä sitä tuli mietittyä. Ja mietittyä varavaihtoehtoja että mitä tehdä, jos Stanislava ei nouse kryptasta tai se contestoituu. Turnauksessa kävi siinäkin mielessä huono tuuri, että toinen pelaaja pelasi käytännössä identtistä kryptaa. Se vaikeutti huomattavasti asioista sopimista. Hyväksyin turnaukseen mennessä riskin ja nytten kävi huonosti. Contestointia tosin voi sattua vaikka kuinka ajattelisi, että ”tätä vampyyria nyt ei ainakaan contestoida”.

 

Q: Voi tuntua tympeältä matkustaa pitkä matka ja lähteä kotiin tyhjin käsin. Kuinka tällaisesta selviää, ja syökö se peli-intoa?

A: Onhan se aina vähän latistavaa, jos tuntuu siltä, että menestys pelistä ei ole omissa käsissä. Minulle itselleni pelaaminen on tärkeämpää kuin lopputulos. Niin kauan kuin pelaaminen on hauskaa niin olen valmis matkustamaan maailman ääristä pelaamaan mielestäni parasta korttipeliä! Ensimmäisen pelin loppuosan käännehetket olivat kuitenkin sen verran sykähdyttäviä itselleni, että pulssi kohosi kevyesti kolminumeroisille luvuille kun kello kävi. Ja Veles huntin pelaamisesta saatu tyydytys. Ah! Juuri tällaisten hetkien vuoksi tätä peliä pelataan.

Ja ei, ei tuollainen turnaus syö ainakaan minulta peli-iloa, vaan jokaisen turnauksen jälkeen minulla ainakin tulee kompulsiivinen tarve alkaa miettimään uutta pakkaa ja purkaa vanhat pakat pois. Eli kohti uusia pelejä!

 

Kiitos raportista ja pienestä haastattelusta, Jani!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *