V:TES: Belgian Grand Prix, Mechelen, osa 3

Helmikuun puolella kyselin, että kuka lähtee, ja tämän jälkeen kiusaksenne raportoin siitä mitä puuhailin lähdettyäni. Pitkällisen jännityksen rakentamisen jälkeen päästään viimein itse asiaan. Tässä artikkelisarjan viimeisessä osassa vilkaistaan viimein itse turnausta.

Ai mikäkö VtES? Tällainen!

V:TES Vampyyrejä, ihmissusia ja magiaa. Osa 1. Perusteet.

Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Kello on 18:17 helmikuun 26. päivänä, ja mietin miksi ranskalaiset pelaavat vampyyrikorttipeliä niin eri tavalla kuin minä. Ehkä kuitenkin annan vasemmalleni laskevan auringon päästää minut noista aatteista. Turnaus on pelattu, kaikki tarvittava Belgian maaperällä hoidettu ja hattu hukattu (mistä nyt taion tarinani tähän viimeiseen osaseen tätä artikkelisarjaa?).

Kuten ensimmäisessä osassa mainitsin, päätin pelata pakkaani nimeltä Guido Leatherface. Muutoksena tuohon pakkalistaan vähensin Slameja muutaman kappaleen, vaihdoin muutaman masterin (Legendary Vampire ja Powerbase: Madrid, joista kumpaakaan en päässyt käyttämään), ja muuttelin korttisuhteita hieman suuntaan ja toiseen. Toimintaperiaate oli kuitenkin vahvasti sama

Belgian Grand Prix

Formaatti: 3R+F, 2h aikarajat, 37 pelaajaa (5×5-hengen pöydät, 3×4-hengen pöydät)

Valitettavasti en muista muiden pelaajien nimiä. Listaankin korvaukseksi heidän pelaamansa pakat.

 

  1. Kierros

MINÄ

> G2 Ravnos toolbox /w Gabrin

> Rachel Brandywine + Madness Network

> Anson Guns + Celerity

> Weenie Auspex

Gabrinia ja Ansonia ohjastivat kaksi ranskalaista, Rachelia paikallinen aputuomari, ja Auspex-kavereita takanani turnauksen ainut… itä-eurooppalainen. En kuolemaksenikaan muista mistä maasta hän oli. Anteeksi kovin siitä!

Alkupeliä hämmensi ensinnäkin se, että Rachel ei noussut ristipöytäni aloituskryptaan vielä kolmannellakaan nostoyrityksellä. Hänen aloituksensa koostui siis kahdesta apukaverista (kiitos Superior Auspexista heille), ja Rachelia saatiin rakennella tulevaksi ensimmäinen tunti. Toisekseen Auspex takanani aloitti Anarch Revoltilla ja Anarch Convertilla.

Jouduin siis heti alusta asti pahaan paikkaan. Aloituksessani oli Angelica, 2 Beastia ja Anarch Convert. Voisin siis joko rakentaa Angelican itselleni alkuun, Governoida Beastin vuorossa ja convertoida hänet anarkistiksi. Olisin tuolloin polttanut Revoltiin 4 poolia. Toinen vaihtoehto on nostaa Convert contestiin. Tämä kysymys aloituspoolin määrästä saattaisi koitua joko minun, tai hänen kuolemaksi, ja tällainen päätös piti tehdä ensimmäisellä vuorolla.

Rachelin pelaajan hitaasta alusta tuli vihiä heti alkuun, ja ristipöytäni paljastui Ansoniksi melko pitkälti ensimmäisen vuoron Ashurin jälkeen. Rachel tarvitsisi lisää aikaa, ja voisin antaa sitä vain tasoittamalla paineen taakseni heti kättelyssä. Anson on voimakas, mutta asialleen vihkiytynyt silmäseinä pitelee melkein mitä vain aloillaan ellei sitä murjota kahden pelaajan voimin.

Nostin siis Convertin contestiin, ja valmistauduin tarjoamaan joka vuoro takanaapurilleni mahdollisuuden antaa Convertin minulle. Hän kieltäytyi kertaalleen, ja maksoimme molemmat neljän kierroksen ajan kaksi poolia vuoroonsa, toisen contestista ja toisen revoltista (sen sijasta, että itse olisin maksanut vain pyöreän nelosen ennen omaa anarkistoitumistani).

Ehkä tuo riitti rauhoittamaan vastustajaani niin, että hän todella lopulta tippui ennen pelin päätöstä. Taitava pelaaja varasi useat Direct Interventioninsa Ansonin Concealed Weaponeihin, ja runnoi Magic of the Smithillä läpi omat aseensa. Väkivaltainen grindaus päätyi lopulta silmäseinän torporoitumiseen, ja hitaaseen kuolemaan.

Sinnittelin hengissä, vaikka Gabrinin taistelumoduuli oli harvinaisen raaka yhdistelmä Animalismia ja Chimestryä. Aivan viimeisillä minuuteilla päätin, että kaksi vampyyriä saa riittää (sain runnottua ylös vielä apupyyrin ennen loppua). Beast jäi lopulta torporiin, ja pelastin hiki hatussa vampyyrejäni torporista. Gabrin oli käyttänyt interceptinsä samalla kierroksella Rachelin toimintoihin, ja otin viimeisen yrityksen ottaa Ravnoksien 10 poolia pois. Kaksi Governia, kiinteät lisäbleedit ja action modifierit hoitelivat homman, mutta eivät ilman jännitysnäytelmää: Threatsiini tarjottiin Direct Intervention, mutta korvasin siitä ehkä turnauksen onnekkaimman Conditioningin.

Rachel sai palettinsa toimimaan viimein, ja aika loppui kolminpelissä Ansonin, Rachelin ja Angelican kesken. Kaikki olivat heikossa kunnossa, mutta Rachelin peli oli vasta alkanut. Oma arvaukseni on, että viidellä tai kymmenellä lisäminuutilla Rachel olisi vienyt pöydän (Ansonin pomppuvarasto näytti ehtyneen), tai itse olisin saattanut saada kierrätettyä tarvittavat Stealthit käteen vuorossa tai kahdessa.

1,5 VP. Kiitos RNG:n jumalille ja seinien kovapäisyydelle.

 

  1. Kierros

MINÄ

> Dementation weenie

> G1-2 Malkavian vote + Lucian

> !Ventrue Grinder + Blackhorse Tanner

Kaikki kolme olivat enemmän tai vähemmän paikallisia belgialaisia, jotka tuntuivat tuntevan toisensa hyvinkin. Pääsimme pelaamaan ruokailutilan puolelle lämpimään aurinkoon (vaikka heti ikkunan ulkopuolella asteet olivat pakkasen puolella). Liekö aurinko ollut vampyyreille sittenkään hyvästä, sillä meno äityi kuumaksi heti ensimetreiltä.

Aloitin Gratianolla, Beastilla, Convertilla ja Franciscolla. Tiesin aiemmista keskusteluistamme metsästäväni Dementationia. Ristipöytä paljastui discardin perusteella äänestäjäksi, ja Blackhorse Tanner + Anarch Troublemaker aloitukseen paljasti mestästäjäni pakan suunnitelman selvästi. Päätin nostaa Convertin hakemaan ensimmäisiä bleedejä ja toimimaan blokkerina myöhemmin. Franscisco seurasi Zillah’s Valleyn kiihdyttämänä,ja Govern-sarja halvensi sopivasti loppukryptani.

Dementationin suunta oli alusta asti selvä – painaa eteenpäin täysin kyltymättömästi. Keskustelimme Blackhorsen Governien blokkaamisesta, Lucianin selviämissuunnitelmasta, ja lopulta lähes kaikesta. Onneksi jokaisen pelityyli oli rivakka ja neljän pelaajan pöytä antoi hieman liikkumavaraa keskustelussa. Aikaa oli sen puoleen riittävästi.

Suunnittelua tarvittiinkin, sillä jokaisella oli optiot Bleedinsiirtoihin, sekä hallussaan pelin äkäisimmät Bleedi-disciplinet, Dementation ja Dominate. Virheliike olisi kuolemaksi, eikä kukaan ollut halukas antamaan kellekään pistettä. Dementation oli alkujaan ehkä kaikkien mielestä vaarallisin, vaikka Ventrue antitribut tunnetusti hallitsevatkin loppupelejä jos sinne asti selviävät.

Selvisin kuin onnen kaupalla Anarch Troublemakerista, sillä nostin lähes kaikki wakeni aloitukseen. Onneksi, sillä vaikka yritimme blokata suurimman osan Blackhorsen Governeista, livahti muutama silti läpi ja !Ventruet istuivat pian takanani viiden vampyyrin voimin. Ei siihen tilanteeseen kukaan halua, joten kiire tuli yrittää oustia. Malkaavit osoittautuivat lähes täysin reaktiottomiksi, ja muutaman koetoiminnon jälkeen uskalsin kokeilla oustaavaa seiskan bleediä. Malkaavit upposivat, ja pääsin katselemaan selkeästi heikennettyjen malkaaviäänestäjien suuntaan.

Paikallispelikaverukset olivat ehkä väsähtäneitä, ehkä liian tuttavia keskenään, ehkä jännittyneitä, mutta lopulta keskustelu ristiin blokatuista Governeista (alas) meinasi äityä hieman tuliseksi. Sanaharkalta vältyttiin, mutta hurjan seinän keränneiden !Ventrueiden ja Malkaavien rekrytoiman Carlton van Wykin välinen blokkikisa oli omiaan antamaan minulle railakkaan oustin viimeisistä Malkaaveista.

Kaksinpeli Dominate-armeijan kanssa ei sinänsä miellyttänyt, mutta toisaalta olin nähnyt siihen mennessä pakan puolikkaastani vain kortin tai kaksi Stealthia. Kai ne nyt olisivat kohta saatavilla. Tarvitsisin kaiken Neighbour Johnia ja Channel 10:ä vastaan. Olisin ehkä voinut istua poolimääräni päällä vuoron pidempään ja kokeilla vasta sitten, mutta viiden minionin Prey viidessä poolissa ja Ancilla Empowerment olivat liian houkutteleva tarjous olla kokeilematta. Olisin nostanut Stealthia hetimmiten, mutten tähän toimintoon, joten jäin ansaan ja lopulta Pentexin vangiksi. Peli oli sitä myöten selvä.

Käytin osan resursseistani ehkä hukkaan varmistaakseni ousteja, vaikka vähempikin olisi ehkä riittänyt. Pentex ja Anarch Troublemaker (jonka sain lahjaksi Predatoriltani kiitoksena epäonnistuneesta oustiyrityksestä) oltaisiin varmasti kaivattu kaksinpeliin. Lisäksi olisin voinut odottaa ehkä vielä vuoron varmistellakseni oustia, vaikka näytti kovin mahdolliselta, että tarvittavat Stealthit olisivat voineet odottaa pakan päällä. Joskus sopii luottaa pakkaan, joskus voisi rauhoittaa enemmän.

2VP. Kiitos kanssapelaajieni kuumapäisyydelle, ei kiitosta RNG:lle.

Häkillinen lintuja seurasi toisen kierroksen verikekkereitä.
  1. Kierros

MINÄ

> Animalism weenie (wall)

> Euro Brujah /w Theo Bell

> Dementation midcap

> Cybele + Ashur spam

Animalismia edessäni ohjasti ranskalainen pilotti, ja Cybeleä takanani lukuisien turnausten voittaja Martin Schumacher. Ristipöytäni kansalaisuuksista en mene vannomaan, mutta ei sillä ole sen suurempaa merkitystä.

Cybele ja Ashur Tabletit on karmea ilmestys missä tahansa muodossa. Liquidationit paljastivat pakan Presence + Obfuscate variantiksi. Aksinya nostettiin ensin Dementationin tukkeeksi. Eteeni nousi kasa Animalismia, jotka ensitöikseen torporoivat ja diablerisoivat Theo Bellin edestään.

Pelistä, josta voisi olla niin paljon sanottavaa, on minulla itseasiassa yllättävän vähän tarvetta kirjoittaa. Sovimme Martinin kanssa ensi alkuun, että jos en käy Beastilla häneen käsiksi, hän ei bleedaisi minua vaan pyrkisi selviämään Predatoristaan. Uskoin häntä varauksetta. Jos tuollainen pakka johonkin kaatuu, on se varomattomuuteen, Potenceen (tai, no, Grappleen, joita en pelaa, mutta sehän ei päällepäin näy), tai jatkuvaan bleedipaineeseen.

Theon kavereiksi nousivat Volker ja Anvil, ja käytännössä hänen pelinsä oli pattitilassa kunnes saisin jotain aikaiseksi. Koin eteenpäinmenomomentin vastuun olevan sekä minulla, että Dementationilla, joten päätin tehdä osani ja painaa täysillä.

Animalismaatit eivät tästä tietenkään pitäneet, mutta en valitettavasti saanut tarpeeksi hyviä nostoja ottaakseni oustia riittävän nopeasti. Jollain ilveellä hän onnistui vakuuttamaan Dementationille, että on hyvä ajatus siirtää Kindred Spiritsien paine taaksepäin, antaa Animalismille ousti, ja sitten jatkaa Cybelen murjomista. Yritimme neuvoa tätä suunnitelmaa vastaan, mutta pelaaja ristipöydässäni osti tämän ja tiputti Theon pelaajan (joka tosiaan nosti toisen Theon avukseen ja jäi pieniin pooleihin). Tämän jälkeen yritin oustia, epäonnistuin, ja Animalismi rushasi taaksepäin pöytäni nurin.

Cybelen oli triviaalia ottaa molemmat meistä pois kertaheitolla ja vääntää melko triviaali voitto Malkaaveista kaksinpelissä.

Pudistimme Martinin kanssa päätämme, mutta onnistuin keräämään itsestäni urheiluhenkeä sen verta, että kättelin kaikkia pelaajia ja kiitin pelistä. Tämä peli sinetöi Martinin sijan finaalin kärjessä kolmella pöytävoitolla.

0VP. Kiitos… no, kiitos kai siitä, että pääsin kokemaan tämän.

Mitä opin tästä pelistä? On aina ehdottoman tärkeää pitää päänsä ja olla antamatta tunteille valtaa, vaikka ei olisikaan samaa mieltä muiden pelaajien toimista tai keskustelun rekisteristä. Tärkeä opetus.

Finalisteja palkittiin korteilla ja Ultra Pron sponsoroimilla suojamuoveilla.

FINAALI

En jäänyt seuraamaan finaalia, vaan halusin näiden koitosten jälkeen pelata kasuaaleja ja viettää aikaa ihmisten kanssa – ihmisten, joiden kasvot ilokseni ovat aikojen saatossa muuttuneet tuntemattomista tutuiksi ja tunnistettaviksi. Voittajaksi selvisi lopulta Danilo, joka kiinnostavaa viritystä, jossa Might of the Camarillan polttamia vampyyreitä kutsutaan takaisin Possessionilla. Tähän täytyy ehdottomasti tutustua. Sen verta kummallista touhua.

Vaikka nöttösten määrä on hurja, saattaa koko paketti romahtaa vampiressa äkistikin.
Voittajan on helppo hymyillä – varsinkin kun voiton nappaa omintakeisella ja uniikilla strategialla!

Entä sitten?

Muutamia pelejä, lasillisia ja hauskanpitoa myöhemmin otimme ruotsalaisen Kari Hyllin kanssa junan takaisin Brysseliin, ja keskustelimme World of Darknessista, sen tulevista julkaisuista (V5 on kaiken aikaa kehitteillä), larppaamisesta ja tietysti hieman VtESistä. Selvisin lopulta puoli pistettä Karin lopputuloksen yläpuolelle 3,5 pisteellä (Kari pääsi kolmeen kokonaiseen), ja saan olla tyytyväinen tähän.

Lopulta parhaimmillaankin olisin voinut ehkä voittaa kakkospelin ja nousta lukuihin 1gw5,5vp. Ensimmäinen peli olisi suurella todennäköisyydellä mennyt lopulta Rachelille, ja siitä 1,5 oli täysin kohtuullinen suoritus. Kolmannesta pelistä olin pitkään korttia tai kahta vaille saamassa ensimmäistä pistettäni, ja toinen olisi siitä voinut olla hyvin mahdollinen. Tämän jälkeen olisi ollut epätoivoista yrittää saada voittoa Cybelestä ja lähes koskemattomaksi jääneestä Dementation-armeijasta, joten parhaimmillaankin tulokseni olisi ollut ehkä 1gw7vp. Pienin finaaliin päässyt tulos oli 1gw8vp, joten finaalipaikasta olisi ollut turha unelmoida joka tapauksessa.

Tällä erää masterit tukkivat hieman oustejani, ja kaipaisin enemmän Stealthia pakkaan. Nykyinen kansainvälinen meta on yhtä Bleed-voittoista kuin aina ennenkin, mutta monet pakat tuntuvat luottavan kiinteään Interceptiin (yhteen tai kahteen). Useammin kuin kerran olisin toivonut lappua tai kahta Stealthia lisää, eikä sitä koskaan tuntunut olevan riesaksi asti.

Combatia saa ripotella pakkaansa nykyään ilmeisesti makunsa mukaan, mutta heikentynyt se ei ole. Taistelupainotteisia pakkoja näkee yhä, ja ne ovat osaavan pelaajan käsissä voimakkaita. Kannattaa kuitenkin suunnitella minkälaista taistelumoduulia vastaan aikoo oman pakettinsa rakentaa. Omani on suunnattu Weenieitä ja Animalismia vastaan, ja toimii osittain Allyihin. Isoja cappeja sillä ei kuitenkaan voiteta, dedikoitunut combat pistää sille jauhot suuhun, ja aseita vastaan ei sovi tuoda vain nyrkkejään (olivat ne kuinka isot hyvänsä). Combat Ends-taistelumoduuli on myös hajanaisten Slamien ulottumattomissa.

Nykyisessä metassa saanee varautua monenlaiseen taistelumoduuliin. Animalismia näkee yhä paljon, Celerity + aseet on aina voimakas, ja Combat Ends toimii molempia vastaan. Väliinputoajat, jotka pyrkivät tasapainottelemaan jokaisen välillä, ovat hajanaiset Allyt ja Fortitude-pohjainen grindaus. Kaikkeen ei voi vastata, joten jos et kopioi jotain näistä hyväksi havaituista peruspaketeista, on paras tiedostaa niiden heikkoudet ja valita mitä vastaan varautua ensisijaisesti. Loput niistä tulee vain kärsiä, tai pyrkiä välttämään.

 

Turnauksiin!

Tähän loppuun pakolliset lisäykset: turnaukset ovat mahtavia kokemuksia. Monikansalliset turnaukset ovat mahtavia kokemuksia. VtES on mahtava peli, ja sitä tulevat pelaamaan turnauksiin niin vasta-alkajat, kasuaalit, kilpailijat kuin alumnitkin. Turnauksiin osallistuvien ihmisten kirjo on valtava, ja jokaisella on oma omintakeinen pelityylinsä joiden näkeminen ja oppiminen on mieltäylentävää. Monet tulevat pelaamaan vuoden ainoat pelinsä turnauksiin.

Tämän kaiken huomioon ottaen kynnys osallistua mihin tahansa VtES-tapahtumana on matala. Paikalle saa tulla sellaisena kuin on, sillä tasolla kuin on, ja sellaisella pakalla kuin on. On varmaa, että jokaisessa pelissä jokaisella pelaajalla on aina sanansa sanottavana, eikä kukaan ole koskaan yhdentekevä.

Jos et ole vielä osallistunut tapahtumiin, niin tämän kevään turnausaikatauluihin mahtuu ainakin Outocon Outokummussa 13.-15.4., sekä Ropeconissa järjestettävä Helsingin GP heinäkuun lopussa.

Lähdin, näin, ja voitin (taas) itseni. Kiitos Belgialle. Nähdään Hukkarajan vampyyripöydissä, ja turnauksissa ympäri maailman!

 

Terveisin,

Peetu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *