V:TES: Belgian Grand Prix, Mechelen, osa 2

Hei taas! Edellisessä osassa läksin Belgiaan pelaamaan Vampirea. Tässä osassa (spoiler alert!) pääsen onnistuneesti perille.

Ettei matkablogaamisen tärkein osuus jäisi täysin VtESin jalkohin, päätin rustata pienen katkelman myös siitä mitä kaikkea muuta härvelsin Belgian maaperällä. Älkää huoliko. Pidän tämän kohtuullisen mittaisena, ja tässäkin osassa päästään vähän keskustelemaan vampyyrikorteista.

Spoiler alert! En pitänyt kohtuullisen mittaisena…

Hetkinen! Etkö tiedä mistä pelistä puhutaan? No tästä!

V:TES Vampyyrejä, ihmissusia ja magiaa. Osa 1. Perusteet.

 

Keskiviikko

Kello löi myöhää, kun lentokone laskeutui Brysselin lentokentälle. Onneksi kohtuullista myöhää, eikä kuolen_koska_väsyttää_on_nälkä_ja_pelottaa -myöhää, sillä vaikka kansainväliset lentokentät keskimäärin on tehty helppokulkuisiksi ja ohjeet olivat helpot (Bruxelles Centraal, ne junat kulkevat vain kahteen suuntaan), hämmennyin heti kättelyssä siitä, että EU:n pääkaupungissa lentokentän juna-asema oli lähinnä pimeä, harmaa ja yllättävän hämmentävästi viitoitettu.

Valmistelivat valojuhlia kaupungille. Tämä rautatieasemalta avautuva näkymä ei vissiin ole pysyvä ilmestys.

Huomioikaa, että juna-aikataulujen valotauluissa kaikki tieto on sekä ranskaksi, että flaamiksi. Tiedot on ripoteltu vaihtuville sivuille, ja useilla kaupungeilla on omat nimensä molemmilla kielillä. Ottaen siis huomioon ohjeiden selkeyden ja sen, että koko valtion laidalta toiselle voi junalla huristella parissa tunnissa, oli hieman surkeaa, että alennuin soittamaan ystäviltä apua.

Onneksi majapaikkani loikoili letkeästi vain vartin kävelymatkan päässä Centraalilta, aivan EU-korttelin kulmassa.

 

Torstai

Asiaa kummasteleville tiedoksi: majoituin Suomen merimieskirkolla. Hupaisa paikka se – kaikenlaisen seurakunnallisen toiminnan lisäksi ko. liikkeen päämaja Brysselissä on myös vilkas ja suosittu lounaspaikka, jonka hinta-laatusuhde tunnetaan ilmeisesti hyvinkin. Paikka tuntui lounasaikaan olevan joka päivä täynnänsä, eikä todellakaan vain ulkosuomalaisia.

Ystävyyskortilla sain majailla paikan päällä samoissa tiloissa avustajien kanssa. Koin kuitenkin, että olisi kohtuullista avustaa edes jossain, tilaa kun vein. Keittiön puolelle ei ollut asiaa (siellä häärääjät olivat aivan riittävän kiireisiä ilman että olisin toilaillut seassa), seurakunnan hommiin yleensä olisi hyvä olla esim. koulutus, mutta nuorisotyö ei ole aina vierailijoiden suhteen niin nuukaa.

Lähdin siis seuraksi Luxemburgiin opastamaan ulkosuomalaisia nuoria korvapuustinpaiston jalossa taidossa. Kyllä, tämän piti olla kuvaus Belgian reissusta, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että Luxemburg, Belgia ja Alankomaat ovat käytännössä sama aluetta, vaikka poliittiset rajat ne kartalla halkovatkin erilleen toisistaan.  Maasta toiseen siirtymistä ei käytännössä huomaa, eikä sitä juuri ole merkittykään. Yhden kyltin ja rajalla olleen useampikaistaisen tiepätkän lisäksi ainut todiste rajan ylittämisestä oli puhelinoperaattorini tervetuloviesti Luxemburgiin.

Mutta siis. Paistelin apuna pullia Luxemburgilaisessa kartanossa. Tärkeintä ei ole taitaa ohjaamaansa asiaa, vaan huijata muut luulemaan, että ohjaaja on myös asiantuntija. Nuoret ovat nuoria kaikkialla. Sen paistourakan jälkeen kiinnostukseni pullia kohtaan laski miinuksille, mutta kuittasin henkisen velkani merimieskirkolle. Lisäksi paikallinen nuorisotyöntekijä sai tekosyyn olla nukahtamatta rattiin, kiitos seuran. Auton levyvalikoimaan kuului Egotrippiä, Totoa, Gunnareita, sekä Tauskia ja Ressu Redfordia.

 

Perjantai

Suunnitelmiini ei tällä erää kuulunut juuri turisteilla. Lähdin keskeltä arkea, ja tarkoitus oli palata keskelle arkea. Olisin voinut kuluttaa voimani ja energiani kaupungin kiertämiseen ja nähtävyyksien bongailuun.

Sen sijasta päätin hortoilla pokemonien perässä koleassa auringonpaisteessa lähialueen puistoja, opetella edes yhden pienen alueen suuntimat, oppia miten selvitä majapaikkaani eksymättä, ja pitää sopivan matalaa profiilia.

Nukuin pitkään ja otin överilunkisti. Perjantai-iltana päätimme tilata sushia ovelle ja vilkaista Netflixin uuden Full Metal Alchemist -rainan. Odotukset olivat huomattavan matalalla sen jälkeen mitä olin kuullut Death Notesta, mutta FMA Brotherhood on minkä tahansa katsojakulttuurin mittapuulla taitavasti tehty ja vangitseva sarja (ja alkuperäinen melko olennainen osa allekirjoittaneen, sekä hostaajani Annikan, nuoruutta). Sushin ja viinin voimin selvittiin lopputeksteihin asti ilman itsemurhia. Tästä huolimatta vieläkään ei auennut, oliko maailmalla tosiaan tilausta tälle pätkälle?

Perjantai-illat sopii tuhlata maassa kuin maassa haluamallaan tavalla.

Lauantai

Lauantaille osui Pokemon Gon toinen yhteisöpäivä. Yhteisöpäivät ovat kerran kuussa tapahtuvia kolmetuntisia, jolloin jotain harvinaisempaa taskuhirviötä voi äkätä jokaisen kulman takaa. Tämän lisäksi pelaajille tarjoillaan muuta herkkua, kuten lisäkokemusta, hirviöiden karkkeja tai muuta nannaa.

Tällä kertaa maailma täyttyi dratineista, noista pienistä lohikäärmevauvoista, jotka tavallisesti ovat yksiä harvinaisimmista otuksista. Kyseisestä lierosta kasvaa vieläpä yksi PoGon ärhäkimmistä lohikääryleistä, joten porukalla otimme ja uhrasimme kolme tuntia päivästämme matometsälle.

Tämä aamupäivä oli jälleen todiste siitä, että aurinko ei ynnää lämpöä. Pilvenhattaraakaan ei näkynyt taivaalla, mutta navakka tuuli kävi luihin ja ytimiin. Onneksi lähipuisto oli kiven heiton päässä, ja hollilta löytyi kioski, josta napata lämmikkeeksi vohveleita ja kaakaota.

Kahvi oli myyjällä lopussa.

Puistosta löytyi nätti suihkulähde, johon kouluttamani wobbufett, Kreivitär, pääsi kylpyyn. Salilta piti tietysti ensin raivata sinisten ja punaisten joukkueiden vastustus pois tieltä. Ash pitäköön Pikachunsa – itse olen nähnyt Kreivittären kylvyssä, ihanaa~ (säv. Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä)

#pogo #kreivitär #nofilter #muokkaamaton #raw

Itse turnaustapahtumahan Mechelenissä oli jo alkanut suunnilleen samoihin aikoihin pokemonkouluttajakierroksemme kanssa, joten tämä valinta vaati uhrauksena draftit.

Mecheleniin pääsee Brysselistä junalla puolessa tunnissa, ja junia näytti rullaavan harva se minuutti. Aina yhtä avuliaan Google Mapsin turvin vaelsin hostellin luo ja osuin paikalle parahiksi seuraamaan draftin kolmatta kierrosta ja finaalia.

Draftin finaali. Kuvat: Bart Jensen

Tässä mainittakoon, että drafauksen tuotokset turnauspöydissä näyttivät aivan huiseilta. Jos on koskaan miettinyt, että olisiko Vampire hyvä peli draftaukseen, oli tässä vankka todistus siitä, että olen valmis kokeilemaan sitä täysin varauksetta. Pelit näyttivät hulvattomilta.

Finalistit pitkän päivän jälkeen. Kuvat: Bart Jensen

Kerkesimme käydä pienemmällä porukalla syömässä kaupungilla. Tätä kokemusta suositellaan lämpimästi kaikille uuteen paikkaan ja uusien ihmisten luo tuleville. Sitä tutustuu hieman paikkaan missä sattuu olemaan (auttavakin suunnistuskyky helpottaa elämää), ei kuole nälkään, ja näkee hieman millaisten ihmisten kanssa tulee viettämään seuraavan päivänsä. (Spoiler alert! Lähtökohtaisesti aina aivan hyvien.)

Bonuksena keskustellaan usein myös muustakin kuin Vampiresta, tai siitä pelistä mitä ollaankaan tultu pelaamaan. Paikallisten ja lähialueiden asukkien kanssa keskustellessa saa aina syvemmän ja arkisemman kuvan siitä, millaisia paikkoja maat ovat. Belgiassa flaamin- ja ranskankielisten alueiden aluepoliittiset kahnaukset eivät juuri näy päälle jos ei tiedä mitä etsiä, mutta paikallisten arjessa raja on hyvin kouriintuntuva.

Minua säikyteltiin sillä, että joutuisin jakamaan huoneeni kolmen italiaanon kanssa. Saavuttuaan he osoittautuivatkin jo edellisiltä EM-reissuilta puolitutuiksi, ja varoitetusta kuorsaamisestakin selvisin korvatulpilla. Italialaisia suositellaan siis huonetovereiksi!

 

Turnaus

Sunnuntai meni kokonaan tietty (Spoiler alert!) Vampiren parissa, ja maanantaille onneksi on luvassa paljon tyhjää lokoiluaikaa ennen myöhäistä lentoa takaisin Suomen maaperälle. Turnauksesta itsestään kirjoittelen seuraavaan osaan tätä artikkelisarjaa.

Palataan pian asiaan! Sitä odotellessa, bleedatkaa kuin Hukka perisi!

-Peetu

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *