V:TES: Belgian Grand Prix, Mechelen, osa 1

Kyselin Helsinkiä myöten, että kuka lähtee. Tiedättehän, sillä odottavalla ja olettavalla innokkuudella, joka seuraa aina ”päheitä ideoita” (juuri niitä), ja johon kaikki vastaavat aina, että ”huippu idea, katotaan!”, ja joka ei koskaan toteudu.

Uskalsin, sillä vuosi 2018 oli kuitenkin vain parin ensimmäisen kuukautensa aikana näyttänyt kyntensä Vampiren suhteen sekä meillä, että maailmalla; toimintaa on kerennyt olla runsaasti, Hukkarajalla uusia pelaajia on ilmaantunut, paikallinen liiga on saatu päätökseen kunniakkaasti (palkintoja odotellessa), kevään mittaa Suomeen on kaavailtu useampikin turnaus (Outocon 13.-15.4. Outokummun kaivoksilla lähimpänä Joensuuta), ja VEKNin virallinen kanta Euroopan-mestaruuksiin muutti karsintaturnaukset Grand Prix -kiertueeksi.

Mietitkö jo nyt mistä pelistä on kyse? Vilkaise esittelyteksti täältä!

V:TES Vampyyrejä, ihmissusia ja magiaa. Osa 1. Perusteet.

Kyselin siis, että kuka lähtee. Sitten tarkistin kalenterini ja hämmennyin. Ei kai vaan voinut olla niin, että helmikuun 24. ja 25. päivä olivat oikeasti tyhjillään. Tuota viikonloppua reunustivat yhtä lailla tyhjänä ammottavat aukot kalenterissa.

Ymmärrettyäni, että minulla tosiaan oli vapaa viikonloppu, kysyin uudemman kerran, että kuka lähtee. Tällä kertaa enemmän tosissani.

Ai, minnekö lähtee? Avaamaan VEKNin Grand Prix-kiertueen pistesaldon Mecheleniin, Belgiaan!

Kirjoitushetkellä istun lentokoneessa ja lennon on määrä olla Brysselin lentokentällä hyvissä ajoin ennen puolta yötä. On keskiviikko, 21. helmikuuta, ja mietin itsekseni odottaako minua Sabbatin vai Camarillan edustus; Jessica, Brysselin arkkipiispa, vai Nikolaus Vermeulen, paikallinen prinssi. Vai jotain aivan muuta.

 

Grand Prix-kiertue

Vuonna 2017 Berliinin Euroopan -mestaruudet olivat ensimmäinen laatuaan, jossa ei kyselty karsiutumisia vuoden mittaa pelatuista karsinnoista. Pohdinta siitä, tulisiko näin jatkaa, ratkesi VEKNin johtoportaan päätökseen siitä, että tulevissa EM:ssä ei kyseltäisi karsiutumisia. Kellä tahansa on mahdollisuus ottaa osaa EM:n ensimmäiseen päivään. Euroopan suuret turnaukset saivatkin uuden Grand Prix manttelin.

Belgian GP on toinen viidestä GP:stä. Keväälle on ilmoitettu jo kahdesta muusta, Budapestissa ja Madridissa. Suomalaisia kiinnostava Ropeconin perinteisesti suurta suosiota nauttinut turnaus on myös osa GP-kiertuetta. Ottaakseen tähän hupiin osaa on siis suomalaisiakin lähellä paikka missä turnaustaa. Perinteisesti Helsingissä on päästy nauttimaan länsinaapurin pelaajista, mutta kuka tietää paljonko uusi GP-status tuo keskieurooppalaisia pelaajia paikalle.

Ultra Pro sponsoroi VtES:n GP-turnauksia.

Belgian GP Mechelenissä

Tapahtuma järjestetään Mechelenissä, De Zandpoort hostellissa. Tapahtumaa varten järjestetään lauantaina draft-turnaus, ja itse GP:n pääturnaus sunnuntaina. Molemmat turnaukset on hinnoiteltu runsaan kymmenen euron hintoihin, mutta majoituksen kanssa tarjous on vähintäänkin kohtuullinen. Itse maksoin 50 euroa lauantai-sunnuntai-majoituksesta ja sunnuntain turnauksesta, sillä en valitettavasti kerkeä pelata draftia (vaikka se kovin kiinnostaisikin). Tämän lisäksi perjantaina ja lauantaina on luvassa kaupunkikierroksia. Vielä on selvittämättä ovatko nämä kierrokset majoituksen vai turnausjärjestäjien heiniä.

Tällä hetkellä Pohjoismaita edustavat minä Suomesta, sekä Kari Hyll Ruotsista. Hän asuu toki parhaillaan Lontoossa, ja hänet on merkitty alustavaan ilmoittautujalistaan GB:n listoille, mutta ruotsalainen pelaaja on aina ruotsalainen. Ehkä brittienkin tulisi miettiä lippunsa värien vaihtoa VtESin suhteen – Kari on paitsi ruotsalainen, myös hallitseva Englannin-mestari. Tähän pakollinen viikinkivitsi.

Pääasiassa edustajia odotetaan Saksasta, Unkarista, Italiasta ja Ranskasta. Vaikka allekirjoittaneella on kaksi Euroopan mestaruus turnausta alla, on kuitenkin pöydissä aina häärännyt turvallinen määrä brittejä tai pohjoismaalaisia. Tällä kertaa täytyy varautua henkisesti keskieurooppalaiseen diskurssiin ja ajatteluun. Vaikka toisin voisi kuvitella, on se Vampiren suhteen helpommin sanottu kuin tehty.

Eri kansalaisuudet ja karikatyyriset stereotypiat

Ainakin henkilökohtaisen kokemukseni mukaan on eri kaupunkien pelityylien välillä valtavia eroja. Helsinki ja Joensuu edustavat molemmat jokseenkin uniikkeja pelityylejään ja paikallinen meta on aina vaihteleva. Loikataan Ruotsin puolelle, ja shokki voi olla kokemattomalle hurja: pakkojen brutaali tehokkuus ja pelityylin pyyteetön aggressiivisuus tiputtaa varomattoman pelaajan pelistä rivakasti. Ruotsalaiset ovat erinomaisia ja matemaattisesti suvereeneja pelaajia, joiden (ainakin viime vuosien) tiivis kilpailullisuus näkyy korkeassa pelitaidossa.

Sosiaalisessa tilassaan ruotsalaiset ja suomalaiset mahtuvat kuitenkin sopivasti samaan laatikkoon. Argumentointityylit ovat lähellä toisiaan, ja temperamentit yhtä vähäeleisiä. Siirrytään etelään, ja löydetään Saksa, järjestelmällisten ja sopimuksissaan luotettavien pelaajien maa. Ranskalaiset ovat surullisen kuuluisia siitä, että heidän kanssaan sopii olla varovainen pelinsisäisten sopimusten suhteen. Italialaiset ja espanjalaiset tarjoavat heitä vastaan kohdistuvan aggression kaksin verroin takaisin, sekä pelin sisällä, että sen ulkopuolella – ja ovat aina valmiit ottamaan yhdet pelin jälkeen ja nauramaan päälle.

Huomasitte varmaan luonnehdintojen kärjistyvän ja kärjistyvän listan lähestyessä loppuaan. Sitä se on, kärjistämistä, sillä henkilökohtaiset kokemukseni näistä maista ja heidän pelaajistaan ovat juurikin niin vajaat. Tietysti jokainen pelaaja on uniikki ja jokainen tilanne omanlaisensa. Tästä huolimatta on hyvä pitää silmät ja korvat auki, ja tutustua ennen peliä pöytätovereihin sen minkä kerkeää. Yksin kanssapelaajien englanninkielentaidon kartuttaminen on hyödyllistä. Kaikki eivät kommunikoi samalla tasolla, ja se on tärkeää huomioida.

Suunnitelmia, Guido hyvä?

Piti päättää mitä pelaan. Valinta muuttuu äkkiä turhan vaikeaksi, joten päätin yksinkertaistaa: pelaan jotain mitä olen pelannut aiemminkin turnauksissa, mutta en mitään mitä olisin kopioinut maailmalta.

Jälkimmäisessä on se hyvä puoli, että pakat ovat usein erinomaisen vahvoja. Tästä todisteena on G1-2 Baali+Prinssit äänestysviuhutus suoraan Etelä-Euroopan mestaruusturnauksista, jota olen pelannut tässä jo muutaman kuukauden ajan. Pakka on brutaali, mutta niin kiinnostava että olen jaksanut pelata jo kuukauden päivät. Lisäksi sen käyttämät vampyyrit ovat innovatiivisia ja vähän käytettyjä. Silti vaarana on se, että muutkin ovat keksineet saman idean. En halua contestoida isoissa turnauksissa.

Kuluneen vuoden aikana olen pelannut Gangrelien anarkistiäänestäjiä (Berliini EC, keväällä 2017), Giovanni Location+Allies dominate-toolboxia (Mikkeli, kesällä 2017), Lasombra bleedereitä (Ropecon, kesällä 2017) ja… no, syksyn kaikenlaisia häröpalloja paikallisliigassa. Muut kokeiluni ovat olleet joko hupikäyttöön tai lainapakkoja turnausvoittaja-arkistoista.

Näistä päätin lopulta rakentaa Gangrelit lauantain hupipeleille, ja antaa uusintayrityksen Lasombrille, tutulla työnimellä ”Guido Leatherface”. Niillä meni kuitenkin ihan hyvin. Kaikki pakat ovat itse ideoimiani, ja jokaisessa on pieni twisti yllättämään varomattomia kanssapelaajia. Oletan, ettei Euroopan vampiirieliittiä kiinnosta niin paljoa piskuisen Pohjolan turnausmeta, että he yhdistäisivät pakkoja tai pelityylejä toisiinsa. Jonkinlainen yllätysmomentti pitäisi siis siunaantua kun taaperran paikalleni bleedaamaan.

Veriappelsiineja

No. Niin. En kai minä nyt ihan kuitenkaan vain Vampiren perässä liihota merten yli. Meni näihin lentoihin kuitenkin pari saturaista.

Asiaa kuitenkin helpottaa se, että samalla voi keksiä muitakin tekosyitä vierailla Belgiassa: majoittumaan pääsen Brysseliin ystävien luokse, joita näkee liian harvoin; samalle reissulle voi sovittaa kohtaamisia vanhojen vaihto-opiskelukavereiden kanssa; on hyvin mahdollista, että allekirjoittaneen tulevia työkuvioita sijoittuu tuohon EU:n ydinkaupunkiin; ja tietysti, onhan se vissiin hieno kaupunki noin muutenkin.

Tämän lisäksi jouduin vielä MtG-korttikuriiriksi, ja käyn noukkimassa larppiproppeja repun täytteeksi!

Vastauksen taisin lopulta saada kysymykseeni siitä, kuka lähtee. Se lähtee, joka on valmis ravaamaan pitkin Eurooppaa ystävien kuormajuhtana – se lähtee, joka on tarpeeksi hölmö hyppäämään sen enempää stressaamatta koneeseen ja pistää opintolainojaan palamaan hetken mielijohteesta – se lähtee, joka tajuaa varmaan vasta viikko reissunsa jälkeen, että missähän sitä tuli käytyä ja mitä tehtyä – se lähtee, joka on valmis ottamaan tunnin turpaan rakastamansa harrastuksen parissa, ja kerjää varmaan vielä uusintakierroksen verran verta nenästään.

Eikä edes tajua hävetä.

Uskon, että kuka tahansa kysymistäni kavereista olisi lähtenyt seuraksi. Kiitos teille siitä kauniista ajatuksesta. Oikeasti on käsittämätöntä, että elämä sattui antamaan riittävästi vapaapäiviä. Ensi kerralla lisää, ja pääsettepähän ainakin sijaiskärsijän roolissa seuraamaan muutaman blogipostauksen verran että kuinka käy!

Kun elämä antaa veriappelsiineja — bleedaa vitosia?

Verisin terveisin,

Peetu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *